Ilmastovaikutukset mittasuhteisiin

How bad are bananas?

Löysin kirjastosta Mike Berners-Leen kirjan How Bad Are Bananas? – The Carbon Footprint of Everything. Se esitteli kaikenlaisten asioiden hiilijalanjälkiä tekstiviestistä tulivuorenpurkaukseen. Kirja oli miellyttävä luettava: se oli brittiläisesti kieli poskessa kirjoitettu, ja luvut olivat sopivan lyhyitä arjen pienten taukojen täyttämiseen. Se toimi myös erinomaisena lähteenä kirjan 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman neljännelle teolle: Hahmota mittakaava.

Tämä kirjoitus on osa sarjaa, jossa yritän tehdä kaikki ilmastoteot Rinna Saramäen kirjasta 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman. Haastan sinutkin mukaan!

Toki kaikki hiilijalanjälkilaskelmat ovat vain viitteellisiä. Maailma on niin monimutkainen ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, että on mahdotonta tuottaa tarkkaa laskelmaa minkään yksittäisen asian ilmastovaikutuksista. Lisäksi on todettava, että kirja on julkaistu vuonna 2010 ja Berners-Leen laskelmat keskittyvät Britanniaan. Vaikutukset Suomessa vuonna 2021 voivat olla jotain muuta. Uskon kuitenkin, että luvut antavat suuntaa ja auttavat ymmärtämään, miten eri asioiden ilmastovaikutukset suurin piirtein vertautuvat toisiinsa.

Koska tykkään taulukoista ja kuvaajista, kokosin mielestäni kiinnostavimpia kirjan anteja Google Sheetsiin, ryhmittelin ne kategorioihin ja piirsin käppyröitä. Täältä pesee!

Ruoat ja juomat

Ruokien ja juomien hiilijalanjälkiä

Ensimmäiseksi pahoittelen, etten ole normalisoinut dataa: jotkin tuotteet ovat kiloissa, toiset kappaleittain ja loput jotain muuta. Tästä huolimatta kuvaaja näyttäisi vahvistavan ennakko-oletustani, että kasviperäiset ruoat ovat selkeästi vähäpäästöisempiä kuin eläinperäiset. Poikkeuksina sääntöön ovat riisi ja tomaatti.

Riisin hiilijalanjäljestä suuri osa johtuu viljelyn metaanipäästöistä ja käytetyistä lannoitteista. Tomaatin päästöt puolestaan johtuvat enimmäkseen kasvihuoneen lämmityksestä. Tomaatti on vähäpäästöistä vain satokaudella, kun taas muulloin sen hiilijalanjälki voi olla verrattavissa jopa naudanlihaan tai juustoon, varsinkin jos kasvihuone lämpiää fossiilisella energialla. Kuvaajan luku voi olla Suomen nykyoloihin nähden yläkanttiin, mutta joka tapauksessa kasvihuoneessa kasvatettua tomaattia, kurkkua ja salaattia voisi ainakin meidän kotona korvata enemmänkin vähäpäästöisemmillä vaihtoehdoilla, kuten juureksilla ja kaaleilla. Riisille puolestaan löytyy esimerkiksi kaura- ja ohrapohjaisia vaihtoehtoja, mutta lopulta aterialisukkeiden hiilijalanjälki ei välttämättä ole kokonaiskuvassa niin merkittävä.

Matkustus

Matkustusmuotojen hiilijalanjälkiä

Yksityisautoilun haitat ovat aika selvät. Kannattaa suosia julkisia – tai vielä mieluummin kävelyä tai pyöräilyä – aina kun mahdollista.

Aktiviteetit

Aktiviteettien hiilijalanjälkiä

Muutama vuosi sitten Ranskan valtio kannusti kansalaisiaan lähettämään vähemmän sähköpostia, jotta energiaa säästyisi. Lukujen valossa pyyntö vaikuttaa hupaisalta ja tuo mieleen EU:n taannoisen pyrkimyksen vähentää liikenteen päästöjä rajoittamalla autojen takavalojen palamista päiväsaikaan. Vastaavan säästön olisi ehkä saanut helpommin jostain muualta, kun ottaa esimerkiksi huomioon, että juuston kulutus Ranskassa vastaa päästöiltään samaa kuin jos jokainen ranskalainen lähettäisi koko valveillaolonsa ajan sähköpostin joka neljäs minuutti.

Kuvaajasta erottuu matkapuhelimen käyttö, joka on yllättäen moninkertainen päästölähde esimerkiksi TV:n katsomiseen verrattuna. Puhelinlaitteen sähkönkulutus on vain jäävuoren huippu sen kaikista päästöistä, joista valtaosa tulee palvelinkeskusten ja verkkoinfrastruktuurin pyörittämisestä. Myös kännykän valmistus on merkittävä ympäristöongelma, sillä tarvittavien metallien louhiminen ja jalostus sekä komponenttien valmistaminen kuluttavat valtavasti energiaa ja vettä sekä aiheuttavat monenlaista muuta haittaa ympäristölle puhelimen elinkaaren eri vaiheissa. Tämä kaikki on saatu piilotettua harmillisen näkymättömiin länsimaiselta kuluttajalta.

Hotelliyö on omaa luokkaansa: Berners-Leen laskema hiilijalanjälki vastaa suomalaisen keskivertoeläjän 4,5:tä vuorokautta kotona.

Pienhankinnat

Pienhankintojen hiilijalanjälkiä

Muovikassi vai paperikassi? Ei juurikaan merkitystä. Yksi sanomalehti vastaa päästöiltään noin 50:tä muovikassia, kun taas uudet kengät saisi kääriä tuhanteen kassiin ennen kuin pakkauksen ja sisällön päästöt vastaisivat toisiaan.

Suurhankinnat

Suurhankintojen hiilijalanjälkiä

Auton tai talon kaltaisia hankintoja tehdään (toivottavasti) harvemmin, joten niiden aiheuttamat päästöt jakautuvat pitkälle ajalle. Uuden auton hankinta vastaa keskivertosuomalaisen parin vuoden päästöjä, kun taas uuden talon kompensoidakseen tulisi elää syömättä, juomatta ja hengittämättä noin kahdeksan vuotta.

Hätkähdyttävää (ja luultavasti hieman provosoivaa) on lapsen saamisen sisällyttäminen kirjaan. Hiilijalanjälkeen on huomioitu lapsen elämänsä aikana aiheuttamat päästöt. Ovatko ne vanhemman kontolla? Tavallaan kyllä, koska päätös olla saamatta lasta pienentää maapallon lähitulevaisuuden hiilipäästöjä useilla kymmenillä tonneilla. Toisaalta ihmissuvun soisi jatkuvan, joten lapsiakin tulisi syntyä. Aihe on herkkä ja monitahoinen, joten en käsittele sitä tässä sen enempää, mutta asia on hyvä tiedostaa.

Mielenkiintoinen on myös havainto pientuulivoimalan ja aurinkopaneelin hiilikädenjäljestä. Erityisesti pientuulivoimalan elinkaaren aikainen päästövähennys on huikea: se vastaa keskivertosuomalaisen 50 vuoden päästöjä. Toki sijainti vaikuttaa suuresti niin tuulivoimalan kuin aurinkopaneelin sähköntuottoon, joten luvut voivat vaihdella suuresti. Toisaalta teknologia kehittyy jatkuvasti, ja esimerkiksi aurinkopaneelit muuttavat vuosi vuodelta suuremman osan vastaanottamastaan säteilyenergiasta sähköksi.

Suuret tapahtumat

Suurten tapahtumien hiilijalanjälkiä

Viimeisimpänä muutama satunnainen suuri tapahtuma. Verrokkina lapsen saaminen, joka siis vastaa vuonna 2010 syntyneen brittilapsen elinajan laskennallista hiilijalanjälkeä. Suorastaan järkyttävää on nähdä hehtaarin metsäkato tällä listalla. Tämä vastaa suunnilleen eduskuntatalon kokoisen metsän kaatamista pysyvästi esimerkiksi rakentamisen tai viljelyn tieltä – ei mitenkään poikkeuksellinen tapahtuma välttämättä edes yksittäisen ihmisen näkökulmasta. (Kiitos Suomussalmen ympäristöaktivistit siitä, mitä teette juuri nyt tämän kirjoittamishetkellä.)

Muistelen jonkun ilmastoskeptikon joskus vähätelleen ihmisen päästöjä tulivuorenpurkauksiin verrattuna. Noh, Amazonin sademetsää kaadetaan vuodessa 55 000 tulivuorenpurkauksen verran, ja kaikki vuoden tulivuorenpurkaukset vastaavat ihmiskunnan kolmen päivän päästöjä, joten ei mene tämäkään ilmastoskeptismi läpi.

Yhteenveto

Pienistä puroista syntyy suuri joki, sanotaan. On kuitenkin olemassa myös suuria puroja, ja koska ilmastokriisin kanssa on kiire, kannattaa keskittyä niihin ensin. Muuten vain näytämme kiireisiltä, ja ilmasto jatkaa lämpenemistään, kuten viime vuosikymmeninä on käynyt.

Jos Pareton periaatetta soveltaa ilmastotekoihin, on löydettävissä pieni joukko tekoja, joilla on erittäin suuri vaikutus, ja iso joukko tekoja, joilla on vähemmän merkitystä. Tässä koostettuna muutama esimerkki, jotka saattavat olla niitä merkittävämpiä:

  • Ryhdy vegaaniksi.
  • Liiku vain kävellen, pyörällä tai julkisilla.
  • Minimoi asuntosi lämmitykseen tarvittava energia.
  • Hanki sähkösi vihreänä.
  • Älä osta mitään, ellei ole pakko. Jos on, hanki käytettynä.

Valojen ja valmiusvirtojen sammuttelu, täydellinen kierrätys ja kännykän laturin irrottaminen seinästä ovat plussaa, mutta niiden varaan ei kannata kestävää tulevaisuutta rakentaa.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *