Edellisessä kirjoituksessa pohdin, mistä suurimmat päästölähteet elämässäni muodostuvat. Tänään hahmottelen, miten voisin konkreettisesti pienentää suurimpia päästöjäni.
Olen jälleen jakanut pohdinnat kolmeen minun kohdalla merkittävimpään osa-alueeseen: asumiseen, ruokaan sekä tavaroihin ja hankintoihin.
Tämä kirjoitus on osa sarjaa, jossa yritän tehdä kaikki ilmastoteot Rinna Saramäen kirjasta 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman. Haastan sinutkin mukaan!
Asuminen
Osoittautui, että asuntomme lämmitys on merkittävä tekijä henkilökohtaisissa päästöissäni. Tähän vaikuttaa suuresti se, että talo lämpiää kivihiilellä tuotetulla kaukolämmöllä. Onneksi Helsinki on luvannut korvata kivihiilen vähäpäästöisemmillä vaihtoehdoilla 2030-lukuun mennessä, jolloin todella monen helsinkiläisen hiilijalanjälki pienenee ikään kuin automaattisesti.
Ilmastolokin periaatteisiin ei kuitenkaan kuulu tuudittautua rakenteellisiin muutoksiin. Ilmastonmuutos on kriisi, joka on moninkertaisesti vakavampi ongelma kuin vaikkapa koronapandemia. Koronankaan kohdalla emme tyydy lähitulevaisuuden rokotekattavuuteen vaan käytämme maskeja, pidämme turvavälejä ja pesemme käsiämme nyt. Vastaavasti ei riitä, että asumisen päästöjen kohdalla turvaudumme energiaratkaisuihin, jotka ilmestyvät eteemme ehkä kymmenen vuoden päästä. Silloin voi olla liian myöhäistä. Nytkin voi jo olla. Siispä meidän jokaisen tulee toimia välittömästi – tänään, huomenna, joka päivä.
Voin itse vaikuttaa asumisen hiilijalanjälkeeni tässä ja nyt esimerkiksi pienentämällä huonelämpötilaa. Meillä oli läpi talven 23 astetta, mutta silti asunnossa tuntui viileältä, osittain ikkunoista käyvän vedon takia. Ikkunoiden paremmalla tiivistyksellä voisimme saada saman lämpötuntuman pienemmillä asteilla ja samalla energiaa karkaisi vähemmän ulos. Voisimme myös harkita muuttoa pienempään asuntoon, jolloin myös asunnon lämmitystarve olisi pienempi.
Meillä on käytössä ekosähkö, mutta ei sitäkään sovi tuhlata holtittomasti. Kylpyhuoneen lattialämmityksessä voisi olla säästövaraa. Voisimme myös optimoida uunin käyttöä niin, että lämmityksiä tulisi vähemmän.
Ruoka
Ruokailun hiilijalanjälkeni on hyvällä mallilla kasvipainotteisen ruokavalion takia. Voisin parantaa tilannetta entisestään ryhtymällä täysvegaaniksi. Lisäksi voisin valita ruokaostoksiani enemmän luomuna, läheltä ja satokauden aikaan. Myös ravintoloista tulee tilattua ruokaa ehkä tarpeettoman usein.
Tavarat ja hankinnat
Ostan aika harvoin mitään tavaroita, mutta voisin entistä enemmän pyrkiä hankkimaan kaiken käytettynä. Monesti tavaran hankinta ajoittuu äkilliseen tarpeeseen, jolloin on riskinä, että ei ole aikaa perehtyä tuotteen ilmastovaikutuksiin. Voisin varautua tällaisiin tilanteisiin suunnittelemalla tulevia hankintoja hyvissä ajoin ja yleensäkin perehtymällä tuotteiden ja palveluiden elinkaarivaikutuksiin.
Ei unohdeta liikennettä
Olen aiemmissa kirjoituksissa väistellyt liikkumiseni päästöjen käsittelyä pienten laskuritulosten varjolla. Nyt on kuitenkin aika nostaa kissa pöydälle ja selvittää takautuvasti, mitä liikkumiseni päästöt olisivat ilman koronaa. Auts! Tulokseksi tuli 1800 kg, eli kokonaispäästöni lähes tuplaantuisivat. Tämän tuloksen sain oletuksella, että matkustaisimme muutaman kerran vuodessa kotipuoleen Pohjois-Karjalaan, liikkuisimme siellä bensa-autolla, lentäisimme kerran vuodessa Eurooppaan ja kävisimme muutaman kerran vuodessa laivalla Tallinnassa tai Tukholmassa.
Eli olinkin palkinnut itseäni hatarin perustein Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mukaisesta elämästä. Helppoahan viimeinen vuosi on ollut elää ekologisesti, kun melkein kaikki on ollut kiellettyä. Täytyy siis suhtautua erittäin kriittisesti liikkumiseeni, kunhan maailma toivottavasti pian avautuu. Voisinko luopua lentämisestä? Voisinko muutenkin vältellä fossiilisia voimanlähteitä? Miten voisin korvata mahdollisimman paljon joukkoliikennettä pyöräilyllä?
Henkilökohtaisia tekoja
Onneksi en ole yksin ilmastopohdintojeni kanssa. Kiitos Rinna Saramäen ja 250 ilmastotekoa -kirjan, minulla on jemmassa pieniä ja suuria ilmastotekoja useamman vuoden tarpeisiin. Jahka saan ne tehtyä, olen varmasti törmännyt vähintään yhtä moneen uuteen ja hyvällä tuurilla keksinyt muutaman omankin. Niin, ja kirjoitusten alta löytyvää kommenttikenttää saa käyttää, jos sinulle tulee mitä tahansa mieleen!
Lisäksi ilmastoasioissa helpottaa, että monesti paras ilmastoteko on tekemättömyys. Paras ekovaate? Ostamaton vaate. Paras ekoauto? Ei autoa ollenkaan. Mitä tilaisi Woltista? Kurkkaa jääkaappiin. Tietenkään pelkkä passiivisuus ei toimi pitkällä tähtäimellä, vaan tarvitaan suuria rakenteellisia muutoksia ja valtavasti älämölöä kestävämpien elämäntapojen puolesta. Toisaalta niinä päivinä, kun ei vaan jaksa tehdä mitään, voi taputtaa itseä olkapäälle, koska eipähän silloin ole tullut varmaan paljon saastutettuakaan.
Pienistä puroista kasvaa suuria jokia. Samoin ilmastoteot kumuloituvat, kun niitä kerrotaan tekojen, tekijöiden ja tekokertojen määrällä. Rinna Saramäen sanoin: vaikutetaan niin samperisti!
Jos haluat tiedon uusista julkaisuista, voit seurata Ilmastolokia Instagramissa tai tilata uutiskirjeen.