Edellisessä kirjoituksessa selvitin henkilökohtaisen hiilijalanjälkeni. Tänään pohdin tarkemmin saamiani tuloksia.
Laskureiden perusteella suurimmat päästölähteet elämässäni muodostuvat asumisesta, ruoasta ja tavaroista. Seuraavaksi tarkastelen yksi kerrallaan, mistä kunkin osa-alueen päästöt koostuvat.
Tämä kirjoitus on osa sarjaa, jossa yritän tehdä kaikki ilmastoteot Rinna Saramäen kirjasta 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman. Haastan sinutkin mukaan!
Ekoguru
Saanko esitellä Ekogurun, kuvitteellisen hahmon, joka seikkailee tässä kirjoituksessa. Ekoguru on ilmastoasioiden yli-ihminen, joka saa esimerkiksi hiilijalanjälkilaskureista aina pienimmän mahdollisen tuloksen. Ekoguru ei ole realistinen esikuva, mutta hän toimii vertailukohtana omalle kulutukselleni ja näyttää, mikä on teoreettinen minimi kussakin osa-alueessa.
Asuminen
Asuminen on osa-alue, josta sain ison päästöhaarukan: 600 kg Sitran testistä ja 1600 kg SYKEn laskurista. Katsotaan ensin vertailun vuoksi, mitä Ekoguru saisi asumisensa hiilijalanjäljeksi.
Kuten minä, Ekogurukin elää kolmen hengen taloudessa. Hänen perheensä tosin viihtyy tiiviisti yhdessä, ja heille riittääkin vajaan 20 m2:n asunto. Ekoguru käyttää ekosähköä ja vihreää maalämpöä sekä asuu uudessa, energiatehokkaassa talossa, jonka huonelämpötila on raikas 19 astetta. Sitran testissä Ekogurun asumisen hiilijalanjäljeksi tulisi -200 kg. Ekogurun asuminen siis Sitran laskentatavan mukaan sitoisi hiiltä 200 kg vuodessa.
Minun asumisen päästöni ovat ainakin 800 kg suuremmat kuin Ekogurun. Tätä selittävät isompi, vanhempi ja lämpimämpi asunto, joka lämpiää enimmäkseen kivihiilestä tuotetulla kaukolämmöllä. Kaikki tekijät liittyvät lämmitykseen: lämpötilan ja energianlähteen lisäksi meillä on enemmän lämmitettäviä neliöitä, ja asuntomme ei ole yhtä energiatehokas kuin uusien standardien mukaan rakennetut. Kaikenlainen lämmitys (tai jäähdytys) vaatiikin paljon energiaa, kuten jo yläkoulun fysiikassa opetettiin.
Ruoka
Ruokailutottumuksieni hiilijalanjäljeksi sain laskureista 700–800 kg. Vähäruokaisempi vegaani Ekoguru, joka ei koskaan heitä ruokaa pois eikä syö ulkona, saisi Sitran testistä 600 kg, joten ainakin laskurin perusteella syön jo nyt aika ilmastoystävällisesti.
Syön eläinperäisiä tuotteita harvoin, mutta koska ne tuottavat kasviperäistä ruokaa enemmän päästöjä, pienikin määrä nostaa hiilijalanjälkeä. Heitän ruokaa pois todella harvoin mutta kuitenkin joskus. Lisäksi tilaamme noin kerran viikossa ravintolaruokaa kotiin. Nämä nostavat ruokailuni päästöjä jonkin verran.
Tavarat ja hankinnat
Tavaroiden ja hankintojen hiilijalanjälkeni oli laskureissa 400–600 kg. Ekogurukin saisi ainakin Sitran testistä saman tuloksen, joten tämä luku lienee ihan hyvällä mallilla.
Yhteenveto
Havaitsin mielenkiintoisen asian: Ekogurunkin hiilijalanjälki (0,9 tonnia) on suurempi kuin Pariisin ilmastosopimuksessa pysymiseen vaadittava 0,7 tonnin tavoite vuoteen 2050 mennessä. Toisin sanoen ainakaan Sitran testistä ei ole edes mahdollista saada sellaista tulosta, jonka pitäisi olla kaikkien suomalaisten keskiarvo 30 vuoden päästä, vaikka eläisi yli-inhimillisen askeettista elämää. Täytyy tietysti muistaa, että laskurit ovat vain laskureita, joiden tarkoitus on antaa yksinkertaistettujen kysymysten kautta suuntaa antavia tuloksia. Oikea elämä on paljon monimutkaisempaa, eivätkä yksittäisten kulutusvalintojen päästöt ole niin yksiselitteisiä.
Havainto sisältää kuitenkin tärkeän muistutuksen: päästöt eivät määräydy pelkästään yksilön toiminnasta, vaan myös ympäröivillä rakenteilla on suuri merkitys. Yritykset ja julkiset organisaatiot vaikuttavat välillisesti yksilön hiilijalanjälkeen. Esimerkiksi tiukemmat ilmastolait, investoinnit päästöjä vähentäviin innovaatioihin ja logistiikkaketjujen optimointi voivat pienentää merkittävästi kokonaispäästöjä ja siten myös yksittäisen kansalaisen laskennallista keskiarvoa.
Ei pidä kuitenkaan tuudittautua ajatukseen, että ”minun ei tarvitse tehdä mitään – yritykset ja valtiot ovat suurimpia saastuttajia, joten antaa heidän ratkaista ongelma”. On totta, että yritykset ja valtiot saastuttavat valtavasti, mutta kaiken keskiössä on aina yksilö. Yritykset tuottavat sitä, mistä kuluttajat maksavat. Päättäjät päättävät, kuten kansalaiset äänestävät. Ilman yksilöiden kollektiivista ääntä ei olisi yrityksiä eikä valtioita. Siispä vastuu palaa yksilöön. Mitä sinä voisit tehdä tänään, että huominen olisi parempi?
P.S. Voit seurata Ilmastolokia nyt myös Instagramissa.
Jos haluat tiedon uusista julkaisuista, voit seurata Ilmastolokia Instagramissa.