Selvitin henkilökohtaisen hiilijalanjälkeni

Jalanjälki maassa

Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki oli vuonna 2018 noin 10 tonnia CO2e. Tämä on aivan liikaa. Jos halutaan päästä Pariisin ilmastosopimuksen mukaiseen 1,5 asteen lämpenemistavoitteeseen, luvun pitäisi olla Sitran selvityksen mukaan 2,5 tonnia vuoteen 2030 mennessä, 1,4 tonnia vuoteen 2040 mennessä ja vain 0,7 tonnia vuoteen 2050 mennessä. Eli puhutaan hyvin merkittävästä muutoksesta siihen elämäntapaan, johon olemme tottuneet.

Jotta omaa hiilijalanjälkeä voisi pienentää, sitä pitää pystyä mittaamaan. Tätä varten on kehitetty laskureita, joita löytyy netistä useita. Päätin tehdä kaksi laskuria: Sitran elämäntapatestin ja Suomen ympäristökeskuksen Ilmastodieetti-laskurin.

Tämä kirjoitus on osa sarjaa, jossa yritän tehdä kaikki ilmastoteot Rinna Saramäen kirjasta 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman. Haastan sinutkin mukaan!

Sitran elämäntapatesti

Sitran elämäntapatestin aloitussivu näyttää testin tehneiden reilun miljoonan ihmisen keskimääräisen hiilijalanjäljen: 7100 kg. Tästä liikenteen ja matkailun osuus on 2500 kg, asumisen 2300 kg, ruoan 1600 kg ja tavaroiden ja hankintojen 900 kg. Katsotaan, miten omani vertautuu näihin!

Testissä on 27 kysymystä, jotka on jaettu edellä mainittuihin neljään luokkaan. Kysymykset ovat aika selkeitä, tosin ruokaosiossa on tulkinnanvaraa. Esimerkiksi: Kuinka usein yhteensä nautit aterioillasi possua, kalaa tai kananmunaa? Jos syön yhtenä päivänä palan kakkua, johon on käytetty yksi kananmuna, ja toisena kolmen munan munakkaan, montako annosta tästä nyt sitten tulee? No, vastaan jotain, ei tämän tarvitse rakettitiedettä olla.

Tulos:

Asuminen600 kg
Liikenne ja matkailu100 kg
Ruoka800 kg
Tavarat ja hankinnat600 kg
Yhteensä2000 kg

Liikenne ja matkailu -osion kysymyksistä osa oli muotoiltu koskemaan matkailua viimeisen vuoden ajalta. Koronan takia matkailua ei oikeastaan ole ollut, joten tulos on nyt koronan takia poikkeuksellisen pieni. Katsotaan seuraavaksi, mitä Ilmastodieetti-laskuri näyttää.

Suomen ympäristökeskuksen Ilmastodieetti-laskuri

Ilmastodieetti-laskuri vaikuttaa vähän tarkemmalta kuin Sitran laskuri. Esimerkiksi ruokaosiossa ruoka-aineet syötetään grammoina viikossa, joten tulkinnanvaraa on vähemmän. Lisäksi laskurissa on erillinen jätteiden osio, jossa kysytään mm. kierrätystottumuksia.

Tulos:

Asuminen ja energia1 600 kg
Ruoka700 kg
Liikenne3 kg
Tavarat ja palvelut400 kg
Jätteet30 kg
Yhteensä2 800 kg

Tulokset ovat enimmäkseen samansuuntaisia Sitran testin kanssa. Poikkeus on Asuminen ja energia -osio, joka on yli 2,5-kertainen. Eroa saattaa selittää Sitran testiä tarkempi kysymyksenasettelu. Esimerkiksi kaukolämmön ja sähkön kulutusta kysyttiin kilowattitunneissa. Nämä molemmat kuuluvat meillä vuokraan, joten käytin valmiiksi syötettyjä oletusarvoja. Todellinen kulutus voi olla jotain muuta.

Yhteenveto

Testien perusteella oma henkilökohtainen hiilijalanjälkeni on suuruusluokkaa 2000–3000 kg, joten elämäntapani vastaa suunnilleen Pariisin ilmastosopimuksen vuoden 2030 tavoitetta. Kiva kuulla! Tosin pitää muistaa, että korona-ajan liikkumattomuus painaa jälkeä keinotekoisesti alas. Lisäksi opiskelijabudjetilla asumisen johdosta nykyinen tavaroista ja hankinnoista johtuva kulutuksemme ei välttämättä edusta sitä, mitä se tulee olemaan vaikkapa juuri vuonna 2030. Ja täytyy muistaa, että Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteeseen pääsy ei pysähdy vuoteen 2030. Vuonna 2040 henkilökohtaisen hiilijalanjäljen pitäisi olla 1400 kg ja vuonna 2050 enää 700 kg. Eli vielä riittää tekemistä!

Linkit

250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman

Sitran elämäntapatesti

Suomen ympäristökeskuksen Ilmastodieetti-laskuri


Jos haluat tiedon uusista julkaisuista, voit seurata Ilmastolokia Instagramissa.

4 kommenttia

  1. Hei!

    Kokeilin myös Sitran testiä ja sain seuraavanlaiset tulokset:
    Asuminen: 300 kg
    Liikenne ja matkailu: 900 kg
    Ruoka: 1700 kg
    Tavarat ja hankinnat: 800 kg.

    Asumiseen liittyen tulos tuntuu tietenkin hyvältä, kun keskivertosuomalaiseen verrrattuna siihen kuluu 2300 kg. Liikenne ja matkailu kategoriassa auton käyttö tietenkin lisää kulutusta. Vastasin käyttäväni hybridiautoa, vaikka 100% arkipäiväisistä ajoista (kauppaan 1krt/vk) tehdään sähkölllä.

    Tiesin jo ennakkoon ruoan aiheuttavan kaikista eniten päästöjä. Kahden hengen taloudessa esimerkiksi kanaa kuluu viikossa keskimäärin 2–3 pakettia ja naudanlihaa harvoin, mutta kuitenkin joskus. Viikottain ruokalistalla on vähintään yksi kasvisruoka. Leivän päällä käytetään juustoa pari välipalalla sekä aamu- ja iltapalalla, leikkeleitä ei ollenkaan. Vaikka tiedän, että olisi järkevämpää käyttää suoraan ravinnoksi se aines, millä eläimiä kasvatetaan, niin en silti voi olla ajattelematta elintarvikkeen matkaa pellolta pöytään. Käytämme pelkästään kotimaisia lihatuotteita ja olen lukenut, että Norjassa maatalous toimisi monella saralla paremmin kuin Suomessa (esim. antibioottien käyttö vähäisempää). Lisäksi tässä tulee esiin hintakysymykset: elintarvikkeet täällä ovat muutenkin kalliimpia kuin Suomessa ja ei-eläinperäiset vaihtoehdot vielä huomattavan paljon sitäkin kalliimpia. Vaikka tässä osuudessa olisi huomattavan paljon petrattavaa, tuntuu kotimaisen vaihtoehdon valitseminen kuitenkin kohtalaisen järkevältä — myös taloudellisesti. Asutaan alueella jossa tapahtuu valtaosa norjalaisesta ruoantuotannosta ja se saa kyllä suhtautumaan kotimaiseen ruokaan emotionaalisesti. Todellisuudessa kuitenkin kasvisruokavalio olisi varmasti aina ekologisempi valinta, olipa raaka-aine peräisin mistä tahansa. Onneksi kompensaatiota tulee mm. useiden kymmenien itse kerättyjen marjalitrojen kautta (jolla korvataan erityisesti hedelmiä ja maitotuotteia)! Suomessa asuessa ravinnosta aiheutava kulutus oli huomattavasti pienempi, sillä ei-eläinperäisten elintarvikkeiden tarjonta oli niin laaja ja taloudellisesti mahdollinen valinta. Tavarat ja hankinnat kategoriassa koiran omistaminen taitaa lisätä päästöjä jonkin verran.

    Nämä testit on kyllä hyvä tapa saada suuntaviivoja omasta kulutuksesta suhteessa tavoitteisiin ja keskimääräiseen kulutukseen! Hurjalta tuntuu, että keskimääräinen tulos testissä on 7100kg, kun omallakin kohdalla tietää olevan vielä paljon korjaamisen varaa!

    Ps. Saramäen kirja on ollut minulla lukulistalla ainakin viime kesästä lähtien. Taidankin nyt tarttua siihen pikimiten.

    1. Kiitos Martta näistä ajatuksista! Mielenkiintoista, miten eri maissa on erilaiset realiteetit, kuten vaikka tuo kasviperäisten vaihtoehtojen kalleus ja toisaalta maatalouden kestävyys. Nämä testit on varmastikin laadittu Suomen olosuhteisiin ja ne oikovat muutenkin monia mutkia, mutta kuten sanoit, niistä saa kyllä hyviä suuntaviivoja ja samalla myös toimintavinkkejä omaan kulutukseen.

      1. Tutkija Arto O. Salonen on lanseerannut ekososiaalisen sivistyksen käsitteen (julkaisuja on avoimestikin saatavilla). Siinä keskeisessä roolissa on kuvio, jonka uloimmalla kehällä on ekologiset kysymykset, sen sisällä ihmisoikeuksien luovuttamattomuus ja sisimpänä vakaan talouden vaaliminen. Ajatuksena on, että ilman ekologista perustaa (juomakelpoinen vesi, viljelykelpoinen maa) ei ole sosiaalista elämää, kuten yhteisöjä ja yhteiskuntia, ja ilman niitä ei ole sosiaalisia toimintoja kuten taloutta. Näin talous on lopulta ekososiaalinen prosessi jonka edellytyksenä on ekologinen ja inhimillinen hyvinvointi sekä yhteisöllisyys.

        Tästä näkökulmasta ruoantuotannossa lähiruoka nousee olennaiseen asemaan. Lähiruoka lisää yhteisöllisyyttä (tiedän, kuka ruoan on tuottanut ja missä se on tuotettu, olen nähnyt kun tämä ruoka kasvaa ja kun sitä hoidetaan) ja lisäksi ”jättää rahan pyörimään” sekä tuottajan että kuluttajan alueelle. Tämä vaalii vakaata taloutta. Yhteisöllisyys ja talouden vaaliminen ei kuitenkaan onnistu, jos ympäristön tila ei tue ruoantuotantoa (esim. ihmisen toiminnan vuoksi pölyttäjät ovat vähentyneet/hävinneet).

        Kun siis viittasin tuohon emotionaaliseen suhtautumiseen ruokaan, niin tarkoitin sitä, miten olennaista lähiruoan kuluttaminen on ekososiaalisen sivistyksen näkökulmasta ja miten ei-paikallisen mutta ekologisemman ruoan kuluttaminen suhteutuu tähän kuvioon vähän hankalasti!

        1. Kiitos lisäyksestä. Tuo Salosen kuvio kuulostaa todella hyvältä muistutukselta siitä, että talous vaatii sosiaalisen ja ekologisen perustan toimiakseen pitkällä tähtäimellä. Ja tuo lähiruoka vs tuontiekotuote -asetelma on kieltämättä haastava. Onneksi alalla tehdään koko ajan innovaatioita, joten toivottavasti lähitulevaisuudessa ”lähieko” yleistyy entisestään, myös siellä Norjassa.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.